Jäähyväiset....

Kohta on aamulenkin aika.. Viimeisen yhteisen kävelyn ennen koirapuistoa ja eläinlääkäriä. Haluaisin olla vahva,mutta kyyneleet valuvat loppumattomana virtana pitkin poskiani. Kuinka paljon voi ihmiseen sattua?

Suru..

Huomenna tiistaina 10:45 kiki lähtee sateenkaarisillalle.. "odotathan minua rakkain,tulen vielä luoksesi"

Taaskaan ei tule uni.. Juttelin juuri kikin "isin" kanssa kolme tuntia kikin tilanteesta ja oli helpottavaa kun hän lupautui auttamaan kikin tuhkauksen laskun hoidossa.. Tänään on valunut miljoona kyyneltä ja tunnen itseni uupuneeksi. Pätkis oli mukana koska kikin ei tarvitse enään nousta yksiäkään portaita ellei oo ihan pakko. Hitto kun tekis mieli mennä vaan autolla jonnekin keskelle metsää ja olla rauhassa.. Talo on niin levottoman tuntuinen.

Huomenna aion soittaa eläinlääkäriin..

Kaikessa rauhassa..

Lähdin ajamaan mökille illalla kun e kestänyt kaupunkia.. Tytöt meni hoitoon ku en viitsi kokeilla lähteekö ne metsään vai ei? Pätkis oli kerran jo mukana ja ei jättäny mua,mutta jos kiki lähtee,on pikkuinen varmasti perässä.. Illalla oli niin kaunista ja hiljaista kun sumu vain vaelsi järven selkää. Tip tip puusta putosi vettä ja se oli ainoa ääni minkä kuulla saattoi..Aah!! Kohta pitäis käydä lidlissä ja sit mennä taas autoileen.. Kaunis päivä.

Sanaton otsikko..

Sinun viereesi saavun,silmiäsi katson,silitän hetken.
Sinä elämästäni poistut,sateenkaaren tuolle puolen,teet ikuisen retken.
Minun rakkauteni vuoksi,sinut on päästettävä pois.
Kumpa jokin ihmelääke,annettavaksi ois..

Kiki nukkuu sylissäni nyt ja hengittää hiljaa. Se e pysty seisomaan enään kuin hetken kerrallaan ja sitten taas kiipeää vaivalloisesti sohvalle. Nyt se tietää mitä on tulossa,tiistaina jos hakametsän eläinlääkärillä on rauhallista silloin. Minä haluan pitää koiraani sylissä ja olla sen saattajana rajalle asti. Turkki kastuu kyynlistä yhä uudelleen.. Muuten juhannus menee hyvin. Eien olin hieman juhlimassa ja oli ihan hauskaa. Sai ajatella jotain muuta kuin käsiini kuolevaa koiraa. Nyt kun olen yks kotona,pätkis syö luuta ja kiki pitää päätään sylissäni,tuntuu taas niin pohjattoman surulliselta..

Kun rakkain tekee kuolemaa,ja tärkein juoksee pois..

Kyllä,tatusta ei ollut tehtävään mitä jo edellisessä kirjoituksessani pohdin. Ensimmäinen tunnekuohu ja hän juoksi häntä koipien välissä pois. Jäin yksin,sillä tätä temppua on turha peitellä "olin kännissä" tai "en ajatellut". Minun roolini EI ole antaa anteeksi..  Juuri nyt,kun kaikki on kaatumassa niskaan ja kun eniten tarvitsen jonku lujan puun joka seiso pahimmassakin myrskyssä,hän katoaa yöhön sanomatta kaunista sanaa. "huora".ok,selvä juttu.

Jatketaan tyttöjen kanssa kolmisteen..

Surullista epätoivoa..

Niin.. Olen miettinyt pääni puhki,saamatta yhtään ajatusketjua päätökseen. Tai kaikki on vain niin sekavaa. Minun rakkaani,elämäni toisiksi paras koira,lapsi ja ystävä on lähdössä ikuisesti pois. Mitä sitten tapahtuu? Kenen kanssa lähden kohti viimeistä matkaa? Kuka tukee ja kuuntelee minua? Kuka kestää vihaisen epätoivon purkauksen ja sen hetken kun kaikki tuska mitä olen kerännyt itseeni purkautuu? Kun kaikki on ohi..kokonaan.
Näitä voi aina miettä saamatta yhtään vastausta. Olenhan kokenut tämän ennekin,kiduttanut oman itsekkyyteni ja suruni vuoksi toista,viatonta luontokappaletta. Saanut kohdata sen katseen kun liikkuminen ei enään ole mahdollista? "päästä mut pois" ja sen kun puolikas sydän nukahtaa pöydälle,lattialle,syliini..
Niisk.. Kyynel.. Huomenna on taas jaksettava miettä omaa elämääni,vaikken haluaisi. Tahtoisin vain nukahtaa,pysäyttää ajan ja odottaa ikiunessa ihmettä joka pelastaisi kaiken. Kun ei enään tarvitsisi tedä raskaita päätöksiä joita ei voi perua.. Kun piikki painuu ihoon,kaikki on ohi,minuuteissa. Ukomaton tunne.
Kuka on katsomassa etten avaa korkkia? että jaksan syödä,nukkua ja varmasti pitää pikku pätkiksstä huolta.. Pätkis on ainoa asia mikä minut pitää kiinni jonkinlaisessa elämän langassa. Onko Tatusta minun tuekseni? tuskimpa koska hän ei ole koskaan kokenut mitään vastaava. Mikään elämän varrella sattunut paska ei ole verrattavissa tähän. Kuka tulee? Miten voin harjoitella pätkiksen kanssa normaalisti yksin olemista? Pätkis ei ole kai milloinkaan ollut yksin ilman toista koiraa.  Kaikki asiat ovat pahasti kesken kosk luulin että minulla on vielä kuukausia aikaa.. Eipä ollut.. Kiki on maannut apaattisena paikoillaan jo viikon.

Nyt on mentävä nukkumaan.. Hyvää yötä..

Köyhä,Kurja ja Surullisen päätöksen tehnyt..

Eläinlääkärin kanssa puhelu 21.6.011
Surullisia uutisia,tai ei niin uutisia..Kiki.. Sen elämä on nyt todellakin loppusuoralla,ja maalilinja näkyy päivä päivältä selkeämmin. Olen pitänyt eläintä liian kauan JÄLLEEN hengissä vain oman itsekkyyteni tähden ja nyt kun koira vain makaa,makaa ja makaa sohvalla tuijottaen tyhjyyteen,olen suruni yli tehnyt lopullisen päätöksen. Surullista kylläkin,kiki tarvitsee kyydin sateenkaarisillalle..

"Herätä mut,kun päivä kirkkain on
ja minkä riemun reunalla nämä kyyneleet pyyhitään?"

"suru käy kysymättä lupaa pöytään istumaan
Jätät mulle pitkän pitkän kaipauksen"

kristiina brask laulaa juuri aiheeseen sopivasti. Asiasta  ei ole enään epävarmuutta. Kasvattajalle pitäisi kai ilmoittaa..?
Kiki olis elänyt vielä monet vuodet,mutta jalat eivät kanna..

Olisit vielä vähän jaksanut..

Äidin pohjaton suru..

Päivä pulkassa..

Pikemminkin veneessä.. Aamulla heräsin jälleen puhelimeen. Nyt ei vituttanut enkä heitellyt koiraa pitkin seiniä. Heitin koirille sapuskaa ja lähdin itse ruokatarjouksen houkuttamana keskustaan. Ilmaiset ateriat ovat tervetulleita.  Aamulenkki oli mitä parhain,Pätkis yritti uida jokaisessa kuralammikossa mitä löyty (ja niitähän riittää) joten hetken kuluttua lenkistä päätin viedä tytöt rantsuun. Pari tuntia siellä tuli viihdyttyä kun pätkä ui itsensä väsyksiin ja juoksi vielä muutaman minuutin viereisessä koirapuistossa..  Tytöt jäi kotiin ja mamma karkas taas. Kaverin piti päästä kyydillä johonkin,muttei sitten koskaan tullut lähdöstä mitään joten kävin heittämässä toisen tyypin kotionsa juna-asemalta ja sain siitä hyvästä 20e.. -----> tankkiin. Bensavalo oli pimeenä hyvän tovin kun kaahailin teiskon pikkuteitä 100-120 lasissa. Miks kaikki hengenvaarallinen on aina niin pirun kivaa? Miksen ryhdy ajaan rallia? Takasin tullessa poimin kaverin änkyräkännissä mukaan ja ajelin kaatosateessa kotio.

Niimpä niin,nyt väsyttää..

Anonyymitön..

Lievää vitutusta.. Just nyt.. Perkele!! Mik oon kertonut tän blogin osoiteen just niille väärille? tai ylipäätään kenellenkään? Miks vitussa halusin että kukaan tietää tästä? Miks kirjoitan? edelleenkin olis se päiväkirja..

Isä osti auton,sinisen rellun jolla oon ajanut jo vuoden. Rahaa kuluu kuukaudessa noin 130e kulkemiseen kun aiemmin 30e riitti ja fillari.. Noh,jos tulis ryypättyä astetta vähemmän? eristäydyn taas ihmisistä.. Äh,ikuinen kysymys,onko ne just niitä joiden kanssa pitää viettää aikaa ollenkaan tai vaan ja ainoastaan baarissa?  Miks mun kaikki kaverit on sellaisia? kaikista jotka tunne,reilusti yli puolet.. Onhan mulla aina koirat. Kai..

Vieläkin vituttaa se foorumin juttu,itsepintaisesti vaan jatkan sinne jaarittelemista vaikka kukaan ei enään vastaakaan mitään. Kukaan ei uskalla,tai niitä ei vaan oikeesti enään kiinnosta. Menetin pääsylippuni samalla kahteen treeniryhmään. Kiitti vaan vitusti tasapuolisesti kaikille.. Jopa minulle itselleni.

Jouduin kerran jälleen puhumaan ongelmistani. Ihmistä vaivaa se että minua vaivaa kokoajan jokin.. Voihan,vaivannut on jo niin kauan että luulin sen olevan normaalia elämää. Jouduin nielemään kyyneleitä ja pidättämään itkua kun asia tuli puheeksi. Minut pakotettiin taas muistamaan että elämäni ei ole pakko olla pelkkä vaiva.. Mutta kun se vain on.  Jatkuvat ja pahenevat ahdistuskohtaukset varjostavat yhä useampaa päivääni ja yhä pienemmät asiat saavat stressin purkautumaan vääriä linjoja pitkin. Joko lähden vetään pään täyteen tai sitten huudan ja itken. Kohta olen mielisairaalassa..jälleen. Jospa eivät hoitajat tälläkertaa kiittäisi käynnistä ja avaisi illalla ovea kun olen lähdössä. Toisaalta toivon niin.

Koirat nukkuvat rauhallisina,minä odotan josko tarvitsee heittää yksi humalainen ystävä kotiin keskustasta..? Eilen kuljetin yhden,tänään toisen..?
Vitutus laantuu..

Rotukoirat ja rotuihmiset..

Hohhoijjaa..Viime päivät olen jälleen voinut huonosti. Elämän seinät tuntuu taas kaatuvan päälle ja kun yritän EDES koirien ongelmiin hakea apua,minut haukutaan eläinrääkkääjäksi ja epävakaaksi huonoksi johtajaksi koirille.. "jos olisit pomo,en tulisi töihin" Hmm,miten tämä liittyy minun koiriini? Pitikö tämän lauseen saada minusa positiivinen "Kaikki järjestyy" fiilis? Ja jos kirjoitan että annoin koiralle lentotien eteiseen,tarkoittaako se suoraa että koiraan on sattunut? Kyllä varmasti.. Eli MINÄ voisin satuttaa koiraani.. Selvä,ei lisättävää. Ärsyttää myös se että jos kerron ottaneeni koirt mukaan keskustaan kun on ollut hieno ilma ja huvittaut siellä istua niin se väännetään "joutuu raahaamaan". käsittämätöntä.. Kai sieltä joku soittaa eläinsuojeluun ja kohta on tarkastajat ovella. Noh,tervetuloa vaan,kahvi porisee.

Eilen ja tänään menee muuten ihan sujuvasti. Käyn siskoni pieneläin tilalla 3-4h/päivä  ja saan muutaman kympin siitä hyvästä. Pelkkää siivoamistahan se on,mutta silti kivaa. Ompahan jotain muuta tekemistä kun murehtia omaa kurjuutta. Kujuus koostuu lähinnä köyhyydestä ja ihmissuhteista. Onneksi rakkain on pysynyt rinnallani vaikka kaikki muut,varsinkin nämä rotuihmiset,ovat omissa ympyröissään.. Maisu&pätkis eivät kuulu niihin eikä kikistä ole mitään iloa koska se odottelee kuolemaa sohvalla. Pian,hyvin pian.. Eiln kyllä käveltiin 1,5 tuntia eikä se ontunut. Aannoin kipulääkkeen varoiksi. Eihän tuo kipuaan näytä ellei se ole todella paha.

Tahtoisin niin saada uudelleen hyvinkoulutetun ja tottelevaisen koiran mitä Eetu oli.. Pätkis olisi vielä kuuma rauta taottavaksi mutta kun kaikki tulet ja  välineet ovat kylmenneet.

Viilenee..

Olipas ihana nukku kun ei tarvinnu herätä 100 kertaa kuumuuteen. Yhdeksältä vaan soi puhelin eikä soittajalla ollut edes tärkeetä asiaa..Noh,pätkä reipas ja iloinen sitten alkoi vinkua. VingVingVing 15minuuttia jonka jälkeen kiki liittyi kuoroon. Eipä siinä enään nukkua saanut vaan piti liikkua.. 45min lenkki,tonnikalasalaatti ja nyt odottelua että pääsee kaverille siivoomaan. Pakko tehdä duunia kun tili on mennyt ja 20 päivää vielä pitäis kärvistellä. Jälleen kerran koirilla on 15kg ruokaa ja omistajalla ei yhtään..Shit!!
Pentutreenit alkais puoli kolme tänään. En tiedä jaksaako sinne liikkua? Illalla olis myös tokoilua luvassa mutta kikin jalka on kipeä taaaaas eikä pätkän kanssa paljoa voi tehdä kun sen keskittymiskyky on minimaalinen.. Lenkillä tuli pari ohitustilannetta joista toisesta selvittiin kunnialla.. Taaskaan ei ollu namia kun ei ollu taskuja eikä omistaja oo saanu hommattua vyölaukkua vaikka on ollut lomalla jo 2 viikkoa. Perkl! Nyt loppu rahat joten kaikki hankinnat siirtyy enskuulle..taaas. Tämä kesä tulee varmaan vietettyä vaan kotona koska rahaahan ei tuu olen ellen pääse lomitusrinkiin mukaan. Ahdistaa saatanasti koko ajatus kun ei festareita,ei mökkeilyä,ei autoreissuja mihinkään. Pelkkä vitun pieni koti keskellä juhlivien juoppojen asuttamaa nekalaa jossa kaikki ystävät ja tutut ovatg enemmän vähemmän sekaisin aina.. Mä haluan sen pyörän kiinitettävän kärryn ja lähte vittuun täältä!! Nyt heti..