Niin,taas on vaikea tilanne. Hulluksi tuleminen ei tapahdu enään niin hiljaa. Minut on rkottu,poljettu maahan pieneksi hienoksi tomuksi joka seuraavan tuulen mukana lähtee,eikä palaa koskaan. Harhoja,niitä tähän vielä kaipasinkin.. Unet ovat eri asia kuin se että olet täysin hereillä ja etsit esinettä jota ei ole olemassa. "sen täytyy olla täällä" Riidan ja vuoden kadoksissa olleiden kyynelten jälkeen tuhdissa humalassa en kyllä yhtään ihmettele että pää pettää. Pelottavaa vain olla tämän asian kanssa yksin.. Niinkuin aina.

Eniten vituttaa kaikki..

Tänään on ollu aivan järkyttävä päivä. Aamusta alkaen on ollut vetämätön,surullinen ja apaattinen olo. Koiralla todettiin kohtutulehdus ja sai 10 päivän antibioottikuurin. En ole jaksanut taaskaan tehdä mitään muuta kuin vain olla. Toivon että voisin kadota jäljettömiin juuri nyt. Lähelläni on ihminen joka pystyisi auttamaan minua näinä päivinä,mutta hän ei tahdo. Hänellä olisi ammattipätevyys,mutta en ole hänen potilaansa. Olo on jotenkin hyljätty vaikka ymmärrän hänenkin näkemyksensä..Vai ymmärränkö? Tahtoisin ymmärtää. Olin avautunut hänelle humalassa,en edes muista yön tapahtumista juurikaan mitään ja oloni oli sanoinkuvailemattoman hirveä. Miksei hän tee mitään tai sano mitään? Ehkä hän ei usko minua. Olenhan minä valehtelija. Pääni huutaa,kehoni huutaa eivätkä hirveän kivuliaat kuukautiset yhtään helpota elämää. Panacod auttaa,onneksi. Tekisi mieli ottaa niitä riittävän monta,jotta pääsisin katoamaan. Edes hetkeksi... Iltaa kohden olo alkaa jo helpottua. Kaipaan vain takaisin tiettyyn aikaan elämästäni. Sinne,milloin olisin voinut hakea apua. Sunnuntaina kuulin että 8vuotta minua hoitanut psykiatri oli löydetty torstaina kuolleena sohvalta. Hän oli kirjoittanut vielä keskiviikkona iloisen ja tulevaisuudesta kertovan sähköpostin. Miksi hän ei ollut ehtinyt edes sohvalta kohti puhelinta soittaakseen apua? onko hän tehnyt itsemurhan? Viimeinen ihminen jonka voisin kuvitella tekevän niin. Hän on vain antanut kuoleman tulla,avannut sille oven ja lähtenyt pois. En ole lähettänyt hänelle edes viestiä jossa kiittäisin hänen elämäntyöstään minua ja ystävääni kohtaan. 8 vuotta on pitkä aika.. Olin sunnuntaina humalassa kun kuulin mitä on tapahtunut. Olin sunnuntaina humalassa koko päivän..

Sydänhäiriö part 2..

Yep,join kaks kuppia kahvia,pari tuoremehua ja pelasin korttia kavereiden kanssa tuossa pienessä paikallisessa. Yhtäkkiä vasen käsi alkoi puutua ja pistellä ilkeästi kun sitä liikutti ja hirveä hiki nousi vaikka samaan aikaan oli hiukan viileä ja pyörrytti. Haukoin henkeä ja otin propralin lompakosta. Eipä auttanut,menin kotiin ja otin toisen ja johan taas oli vältytty kohtaukselta. takaisin siis kuppilaan.. Kämppis oli ensin huolissaan ja sitten ihmetteli miksi minä istun edelleen baarissa enkä ole kotona? Ehkä siksi että kokemuksen mukaan nuo pahimmat häiriöt tulevat uudelleen parin lääkkeen vaikutuksen lakattua ja en ehkä halua menettää tajuntaani yksin kotona.. Nyt hän on sitä mieltä että en ole ajokuntoinen. Hmm,koska saa mennä hermot? eilinen meni tapellessa kuin aviopari.. Lapsellinen on tuo mies jos suoraan saa sanoa. Silti ärimmäisen rakas..

Jaahas,siellä paha missä mainitaan..Lisää lääkettä --->