maanantai 27. huhtikuuta 2015

Alone,again...

Taas olisi maanantai. Viikonloppu rikkoi sisäisen kelloni joka herätti aina tasan kahdeksalta Ja olen nukkunut jopa puoli kymmeneen..
Ja ah,mikä viikonloppu. Rakas tuli perjantaina iltasella ja tunne kun hän oli jälleen vierelläni kovin raskaankin viikon jälkeen-->Sanoinkuvailematon! Kovin on helppo hengittää ja mieliala kohoaa reippaasti. Meni siinä vuosia kun oli toisin,kun en ilahtunut miehen saapumisesta.. Olemme olleet yhdessä jo 9kk. Mihin tämä aika oikeen kului?
Aamulenkillä on paljon kivempi käydä kahdestaan. Ei pelota. Mikään maailman uhka ei voi satuttaa minua,kun minulla on joku. Koirat kulkevat rauhassa jolkottaen eivätkä katsele niin tarkkaavaisina ympärilleen kuin yleensä. "Äidillä on kaikki hyvin,voin keskittyä nuuskimiseen" Sydän pirulainen vain luistaa tehtävästään! Vajaalyöntisyyttä lauantai aamuna lenkillä ja iltapäivällä ennenkö piti lähteä tuuraamaan kaveria navetalle.. Joo,olin töissä! Wau. Käden rasitusvamma on melkein poissa,mutta silti sen huomaa. Eihän tuo koskaan enään kokonaan paranekaan,mutta kykenen lypsämään ja talikoimaan rehua. Se riittää.
Olen myös nyt toista viikkoa haravoinut pihaa. Hitto,on siinäkin homma.. Puolet tehty onneksi Ja lopuilla ei ole niin kiirettä. Tulee itsekin vain paremmalle mielelle kun on piha siisti ja kaikki kuollut ruoho,oksat,koiranpaskat poissa. Ja mikä tärkeintä! Minulla_on_tekemistä..
Keli on ihana,linnut laulaa ja aurinko paistaa. Sydän vain kiusaa,joten suunniteltu pitkä aamulenkki jäi kilometrin kävelyyn. Blaah..
 Neljä päivää ja sitten lähtö kohti hirvensalmea,Rakkaan mökille. Hänen veljensä tulee tyttöystävänsä kanssa myös.. Ukot tekee hommia ja akat jaarittelee ;-) Toista koiraa ei voi päästää irti,mutta on juoksunarussa kuitenkin. Sauna,järvi ja olut..Ahhh!

Nyt tuntuu siltä että tämä viikko menee putkeen. Rahaa ei varsinaisesti ole,mutta eihän minun nyt välttämättä mihinkään tarvitse mennä. Pihalla oleskelua ja iltaisin pleikkarin hakkaamista. Sain pelin,jota olen viimeksi pelannut serkkuni kanssa 97 (7v) Segalla.. Serkku nauroi katketakseen kun kerroin!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti