tiistai 14. huhtikuuta 2015

Se tavallinen päivä...

Ajattelin kirjoittaa tälläkertaa aivan tavallisesta päivästä. Ilman dttä on sattunut jotain tai tuntuu joltain. Tai tuntuuhan minusta.. Koira on sairas,olen käynyt eläinlääkärissä ja todennäköisesti ovat munuaiset syy oireiluun. Juo ja pissaa runsaasti sekä normaalista aktiivisuudesta puuttuu se "huippu" Vanhuus alkaa näkyä tälläkin tapauksella jo turkissa ja liikkeissä. En ajattele pidemmälle,yritän saada rahan verikokeisiin jotta voin olla varma mikä on tulevaisuus..

Aamulla kun heräsin,oli satanut lunta.. Hieroin silmiäni ymmälläni valkeasta maisemasta.. Mihin se aurinko ja linnunlaulu katosivat? Räntäsateesta huolimatta lähdin kunnon lenkille. Pelko hiipi luokseni jo ensimmäisen kilometrin jälkeen,kuten tavallista. Hikoan,hengitys vaikeutuu ja haluan vain takaisin kotiin. Otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin ääneen"Jumalauta!" Lauloin jotain satunnaisia pätkiä ja kävelin eteenpäin. Kuitenkin pelotti ja jokainen kerta kun koirat pysähtyivät tuijottamaan hiljaa metsään,nousi ihoni kananlihalle ja lihakset jännittyivät.. Blaah,miksi minä taas pelkään? Mitä pelko yrittää kertoa? Tuntuu niin huonolta kun joskus en vain pääse tarpeeksi lenkittämään koiria ja toinen ei osaa leikkiä aikansa kuluksi.. Kaikkea muuta minusta voi sanoa,mutta huono eläintenpitäjä minä En ole.

Kirjoittamisen välissä teen kaikkea tavallista,leikitän kissaa,käyn höpöttämässä hiirille.. Radio soi ja keskustelukuvakkeet sanovat Ping!! Tehtävälistassa on asioita. Talvivaatteet siirrän tänään pois kaapista ja järjestelen. Lumikin suli jo kun maa on lämmin. Kevät voittaa! Kissan hiekkalaatikon siivous,tiskikoneen tyhjennys ja täyttö,pyykit.. Odotan siskoni soittoa josko hän suostuisi maksamaan verikokeen äidin kanssa puoliksi.. Muutama kk sitten isäni otti minulle hätälainaa pankista muutaman tonnin jolla on maksellut laskujani.. Nyt rahat ovat käytetty ja olen yhä pulassa. Tarvitsee mennä siskon avuksi navettaan ja heille tekemään kotihommia jotta saisin lisää liikkumavaraa. Laskujen jälkeen kun jää 100 euroa kuukauden syömisiin... Onneksi saan koirien kuivaruoat ilmaiseksi ja heinää/purua hiirille. Pankille maksan 100€/kk vielä 2vuotta. Olen harkinnut työelämäänkin palaamista,jos menisi "vääntämään jotain paskaa" eli lähinnä siivoamaan muutamaksi kuukaudeksi.. Täytyy kysyä siskolta kuinka paljon hän pystyy minulle maksamaan jos auttaisin heitä.. Pimeä raha = hyvä raha.
Otin ystävääni yhteyttä ja kaikki on taas ennallaan... Bling,bling viestiä pukkaa :-)

1 kommentti:

  1. Satasella kuussa saa ruokarahat, jos on pakko. Itse söin piheimmilläni 90e/kk. Aamupalaksi kaurapuuroa, kauppaan jäävät karkit, leikkeleet, juusto, jugurtti, kaikki valmisruuat. Lihan korvaa soijarouheella ja pavuilla (halpoja!), juo maidon sijaan vettä. Ostaa kauden vihanneksia ja hedelmiä, koska ne ovat halvimpia (http://www.satokausikalenteri.fi/ auttaa). Niin ja ei käy kaupassa kuin kerran viikossa, ostaa vain ostoslistan tavarat, ei käy shoppailemassa, ei edes kirpputoreilla. Perseestä se on, mutta "väliaikaista kaikki on vaan", kuten laulussa sanotaan. Onneksi olet saanut sukulaisilta apuja noin hyvin! :)

    VastaaPoista